Aiheena suomi maahanmuuttajakielenä ja avaimena integraatioon.

Kääntäjä ihmettelee suomalaisten rönsyilyä – ja toisaalta tiedon panttaamista.

Vähemmän englantia, enemmän suomea, enemmän vaatimuksia, enemmän pakkoa.

Finn-etuliite on merkki siitä, että yritys häpeää suomea ja suosii englantia.

Vaikka yksittäiset sanat ovat helppoja, merkitys niiden takana voi olla vaikeampi.

Suomalaisten vimma vetää kotimaiset kielet vessasta alas kauhistuttaa.

On selvää, mistä se alkaa – mutta mihin se päättyy?

Wordissa pitää askarrella pitkä tovi, ennen kuin ensimmäistä sanaakaan on käännetty.

Jotkin sanat hidastavat aina käännöstyötäni.

Joko korkeakoulut opettavat suomeksi tai ruotsiksi ja saavat valtion rahoitusta, tai englanniksi ja perivät lukukausimaksut.

Tämän irlantilaisen päässä on ainakin neljän kielen sekoitus.

Suomalainen kääntää englanniksi sana sanalta. Tulos on mittava.

Harva tuntuu ymmärtävän, että se tarkoittaa ihan muuta kuin suomalaiset kuvittelevat.

Otsikoita kirjoitetaan suomeksi ja englanniksi hyvin eri tavoin, joten sudenkuopista on hyvä olla tietoinen. Monet suomalaiset yhtyvät...

Pieni mutta merkityksellinen puhetapa, jonka olin melkein unohtanut.

Suomalainen ja englanninkielinen näppäimistö – molempi parempi.

Jopa ”valitse kieli” -nappi voi olla houkutteleva.

Kun käännän suomesta englanniksi, aivoni toimivat helposti autopilotilla.

Suomen kielen valoisa tulevaisuus on mahdollinen. Meidän kaikkien pitää varmistaa se.

Suomen kielessä virkkeet ovat yleensä monisanaisia ja pitkiä, mutta englannissa se ei ole tarpeen.