Olet töissä huonoille mamuille
He käyttävät sinua hyväksi – koska sinä tarjoudut hyväksi käytettäväksi.
Eräässä yliopistossa kymmenen opiskelijaa lähtee lounaalle luennon jälkeen. Puheensorina täyttää käytävän. He saapuvat ruokalaan ja istahtavat annoksineen pitkään pöytään. Pian heidän amerikkalainen opiskelijakaverinsa Chuck liittyy pöytäseurueeseen. Alkuperäiset kymmenen opiskelijaa vaihtavat kielen suomesta englantiin.
Lounaan jälkeen Chuck sanoo yhdelle opiskelijakaverille, että täällä on muuten mukava opiskella, mutta harmittaa, kun suomalaiset ovat niin ujoja eikä kukaan halua puhua.
Chuck valmistuu lähiaikoina maisteriohjelmasta, mutta työllistyminen huolestuttaa. Hän jäisi mielellään Suomeen töihin, mutta tietää, että täysin englanninkielisiä työpaikkoja on vähän. Tästä hän avautuu opiskelijakavereilleen ja professoreilleen: ”haluaisin jäädä tänne töihin, mutta on vaikea, kun suomalaiset syrjivät ulkomaalaisia”.
Chuckin asenne saattaa harmittaa. Ymmärrän miksi: suomalaiset eivät ole täyttäneet palvelulupaustaan.
Nimittäin suomalaiset ovat lupautuneet palvelemaan Chuckia ja hänen kaltaisiaan maahanmuuttajia englanniksi – ja piste. Puhuvat englantia tilanteessa kuin tilanteessa, vaihtavat kielen, vaikka he muodostavat enemmistön, kääntävät kaiken mahdollisen tiedon, pyytävät anteeksi, jos jokin pikkuasia on unohdettu kääntää. Mikä tärkeintä: he muistavat aina sopivin välein suorittaa itsenöyryytysriitin eli sanoa, ettei kääpiökieltä nimeltä suomi tarvitse kukaan, ei kantaväestö eivätkä ulkomaalaisetkaan.
Chuck ja hänen kaltaisensa ensimmäisen maailman, englantia puhuvat tulokkaat ovat tehneet diilin. Sitä ei edes koskaan tarvinnut solmia varsinaisena diilinä. Suomalaiset ovat keksineet itsensä uudelleen ja löytäneet itsestään palvelijat.
Sinä myös.
Sillä sinäkin olet Chuckille töissä.
Maksat verot, jotta kaikki mahdollinen viemärietikettikampanjoista veneiden talvisäilytykseen käännettäisiin englanniksi. Sitä varten heräät aamulla ja menet töihin. Näin englannintaitoiset maahanmuuttajat eivät pahoita mieltään, jos jokin asia on saatavilla vain suomeksi. Töissä kokoustat kauan sitten Suomeen muuttuneiden työkavereiden kanssa, jotka eivät ole oppineet suomea, joten palvelet heitä puhumalla englantia, vaikka työasiat sujuisivat paremmin omalla kielelläsi.
Työ ja rahat yksinomaan eivät kuitenkaan riitä, vaan panostat tähän tärkeään palveluammattiin myös vapaa-ajallasi. Kun käyt töiden jälkeen kaupunkisi keskustassa, tilaat kahvia ja ostat tavarat englanniksi, koska tiskin toisella puolella olevat saattavat kokea vaikeuksia, jos sinä vaatisit heiltä edes vähän sinun kielesi taitoa. Siksi kiltisti palvelet heitä puhumalla englantia, ja vieläpä maksat siitä hyvästä. Kun illalla menet ystäväsi syntymäpäiväjuhliin, siellä on yhdeksäntoista suomalaisen lisäksi eräs amerikkalainen Chuck, joten kaikki puhuvat koko illan verkkaisesti englantia, työpäivän jälkeen väsyneitä kun ovat. Mutta ei nyt lipsahdeta palveluaatteesta! Vastaat kaikkiin mahdollisiin monimutkaisiin kysymyksiin englanniksi jämptisti ja korrektisti, huumoria unohtamatta. Muista: et ole pelkästään palvelija vaan myös 24/7 avoinna oleva tietotoimisto, Finnish helpdesk. Älä nyt nöyryytä itseäsi johtoportaan nähden!
Illalla menet sänkyyn nukkumaan, jotta aamulla riittäisi virtaa nousemaan ja lähtemään töihin, josta saat palkkaa, josta maksat veroja, joilla käännetään tärkeät tekstit englanniksi Chuckille ja muille tärkeille englannintaitoisille kansainvälisille osaajille, jotta näille ei tulisi pahaa mieltä siitä, että tässä maassa olisi jotain pelkästään alkuperäisasukkaiden kielellä.
Tuntuu varmasti hienolta olla palveluammatissa!
Sen on pakko olla kutsumusammatti. Ei tällaista palvelualttiutta ja omistautuneisuutta voi millään muulla selittää.
Diili hyödyttää molempia osapuolia loistavasti. Palveltavat, kuten Chuck, voivat asua ikään kuin eivät olisi Pohjois-Carolinasta tai Manchesterista lähteneetkään. Suomalaiset saavat tunteen, että joku tärkeä ulkopuolinen ihminen kiinnittää heihin huomiota. Se riittää palkkioksi.
Sillä palvelu on kutsumusammatti!
Aleksanteri II katsoo Senaatintorin keskeltä hieman huvittuneena: ”Turhaan Me allekirjoitimme Snellmanin tyrkyttämän reskriptin. Olisi pitänyt vähän odottaa, niin tsuhnat olisivat itse kääntyneet suurvenäjänkielisiksi.”
Sen pituinen se.
Niin kauan kun puhut englantia Suomen sisällä ihmisille, joiden olisi pitänyt vuosia sitten oppia suomea, olet töissä sopeutumishaluttomille maahanmuuttajille.





Hyvä provokaatio!
Mutta kielireskriptistä sen verran, että sen sijaan että vaihtaisimme suomesta englantiin olisimme ilman Snellmanin kiireellistä junamatkaa Hämeenlinnaan nyt vaihtamassa palvelualttiisti ruotsista englantiin.
Toki voi spekuloida sillä, millainen kansallistunteen nousu reskriptistä seurasi ja olisiko ilman reskriptiä annettu periksi venäläistämiselle.
Hieno kiteytys nykytilanteesta ja myös suomalaisten tyhmyydestä.
Valitettavasti niin totta joka sana.