Lopetetaan kansainvälisten opiskelijoiden nuottakalastus

Englanniksi Suomeen opiskelemaan tulevilta pitää vaatia enemmän jo lähtömaassa.

Olet varmasti kuullut tämän väittämän jossakin muodossa viime vuosina:

”Meidän korkeakoulujemme pitää tarjota enemmän koulutusohjelmia englanniksi, jotta Suomeen tulisi enemmän kansainvälisiä osaajia, jotka työllistyisivät hyvin ja tekisivät paljon innovaatioita.”

En tietenkään usko näin enkä käyttäisi tässä blogissa kokoomusjargonia ”kansainväliset osaajat” muuten kuin hygieenisesti lainausmerkkien sisällä. Tänään näytän, mikä Suomen englanninkielisessä korkeakoulusektorissa mättää. Ehdotan myös jotain radikaalia: parempaa keinoa valikoida parhaat ja ahkerimmat opiskelijat ulkomailta.

Aloitetaan Sanna Marinin hallituksen aikana vuonna 2022 voimaan tulleesta uudistuksesta, jossa päätettiin muuttaa EU:n ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden oleskeluluvat tilapäisistä jatkuviksi eli koko opiskeluajan kattaviksi. Opiskelijat saivat oikeuden työskennellä 30 tuntia viikossa opintojen ohella. Myös opiskelijoiden perheenjäsenet saivat A- eli jatkuvat oleskeluluvat. Joulukuussa 2021 työministeri Tuula Haatainen perusteli hallituksen esitystä näin:

”Hallitus haluaa helpottaa kansainvälisten opiskelijoiden ja tutkijoiden jäämistä Suomeen sujuvoittamalla lupakäytäntöjä. Uusi laki mahdollistaa nykyistä paremmin opiskelleiden työnhaun täällä ja lisää varmasti myös Suomen houkuttelevuutta kilpailussa kansainvälisistä osaajista.”

Sitä seurasi hakemusbuumi englanninkielisiin korkeakouluohjelmiin: vuoden 2023 kevään yhteishaussa englanninkielisiin ohjelmiin haki 61 300 henkilöä (vuotta aiemmin haki 32 000). Opintopaikkoja myönnettiin 9 600, joista 77 % ulkomaalaisille ja 69 % EU:n, ETA:n ja Sveitsin ulkopuolelta tulleille. Vuonna 2024 oli vielä enemmän hakijoita, 63 800. Sinä vuonna 71 % hyväksytyistä hakijoista oli EU:n, ETA:n ja Sveitsin ulkopuolelta. Buumi loppui, kun vuoden 2025 yhteishaussa otettiin käyttöön sadan euron hakemusmaksu: sinä keväänä hakijoita englanninkielisiin ohjelmiin oli vain 26 100.

Anteeksi tilastotulva! Mutta oli pakko vähän katsoa lukuja, koska juuri tuo hakemusbuumi englanninkielisiin ohjelmiin on ollut viime aikoina uutisissa. Petteri Orpon hallitus haluaa kääntää sitä osittain taaksepäin verrattuna Marinin hallituksen uudistukseen. Syynä ovat talousvaikeudet, kuten köyhyys ja mahdollisesti jopa pakkotyö, joihin köyhistä maista, etupäässä Aasian maista, tulleet opiskelijat ja näiden perheenjäsenet ovat joutuneet. Osalle englanninkielinen tutkinto-opiskelu Suomessa myytiin aivan liian ruusuisena: täällä on muka helppo löytää työtä, jota voi tehdä englanniksi. Oleskelulupahan antaa oikeuden työntekoon. Todellisuus oli toista.

Uudistus ei sittenkään näytä houkutelleen kovasti kaivattuja ”kansainvälisiä osaajia” vaan runsaasti niitä, jotka ajattelivat pääsevänsä eurooppalaiseen maahan tekemään töitä, ja vieläpä perheenjäsenten kanssa. Uudistus on kaiken kukkuraksi tuottanut paljon ahdinkoa.

Englanninkieliset koulutusohjelmat suomalaisissa korkeakouluissa ovat pitkään askarruttaneet minua. Jo ennen uutisia velkaantuneista aasialaisista opiskelijoista ja heille valehdelleista koulutusagenteista ajattelin, että jokin tässä mättää. Miksi Suomi kouluttaa niin monta ihmistä englanniksi? Lukujen valossa se ei näytä tuottavan tuloksia, kun:

• kolmen vuotta valmistumisen jälkeen ulkomaalaisten työllisyysaste on 53 % (suomalaisilla 87 %),

  • joista 63 % työskentelee asiantuntijatehtävissä (suomalaisista 77 %)

• ehkä 30–40 % valmistuneista lähtee Suomesta vuoden kuluessa valmistumisesta, ja

• ehkä 7–17 % valmistuneista jää Suomeen mutta työttömäksi (jos edelliset luvut pitävät paikkansa).

Mikä pahinta, opiskelu englanniksi eristää opiskelijat tehokkaasti ainoasta asiasta, joka auttaisi heitä työllistymään – suomen kielen taidosta.

Ja kaikki tämä siitä huolimatta, että Euroopan ulkopuolelta tulevat opiskelijat maksavat lukukausimaksut.

Me teeskentelemme, että jos jokainen Suomeen opiskelemaan haluava vain täyttää korkeakoulun kriteerit, todistaa englannin tasonsa ja maksaa lukukausimaksut, pelkkä volyymi tuottaa meille paljon hyötyä, innovaatioita ja kovia asiantuntijoita. Tulokset eivät yksiselitteisesti tue näkemystä. Ei näytä siltä, että massiivinen panostamisemme englanninkieliseen koulutukseen (vuodesta toiseen noin 8 000–11 000 aloituspaikkaa korkeakouluissa) tuottaisi kustannuksia suuremman hyödyn.

Suomi harjoittaa nuottakalastusta, joka vangitsee kyllä menestyjiä ja tulevia kovia asiantuntijoita ja innovaattoreja, mutta myös kalliin sivusaaliin. Sivusaaliissa on valmistumattomia, maastamuuttajia ja työttöminä Suomeen jääviä.

Nuottakalastuksen sijaan meidän pitää valikoida parhaista parhaat, ne, jotka todennäköisesti jäävät opiskelunsa jälkeen Suomeen ja jotka ovat valmiita todistamaan sen jo hakiessaan korkeakouluun.

Radikaali ehdotukseni on, että kun EU:n, ETA:n tai Sveitsin ulkopuolelta tuleva henkilö hakee englanninkieliseen koulutusohjelmaan tänne, hänen pitää suorittaa myös suomen tai ruotsin kielikoe vähintään A2-tasolla tai mieluummin B1-tasolla. (A2 tarkoittaa ”kehittyvää peruskielitaitoa” ja B1 ”toimivaa peruskielitaitoa”.) Vaikeaa? Totta kai. Mahdotonta? Ei. Tekoälyaikakaudella jokainen voi luoda itselleen kielenoppimisohjelman ja testata itseään vaikka joka päivä. Kielikoe suoritettaisiin valvotusti Suomen viranomaisten hyväksymässä koepaikassa, esimerkiksi Suomen edustustossa.

Vaikeudenhan pitää olla koko juju. Kyseessä on korkeakoulu. Miksi haluaisimme tänne paljon niitä, jotka etsivät aina helpointa reittiä? Päinvastoin meidän pitää houkutella niitä, jotka tarttuvat vaikeaan haasteeseen eli suomen kielen alkeiden todistamiseen. Kätevästi samat ihmiset tekevät itselleen suuren palveluksen: he voivat työskennellä paljon helpommin, kun osaavat jo vähän suomea, puhumattakaan siitä, millainen hyöty kielitaidosta on valmistumisen jälkeen.

Metodia voi höystää helposti vau-efektillä: joka vuosi kärkiprosentti voisi voittaa lukukausimaksun vuodeksi. Se lisäisi varmasti kilpailua siitä, kuka briljeeraa suomeksi jo ennen opintoja.

Me kaukolämpömukavuus-Suomessa unohdamme todella herkästi, kuinka kovaa kilpailu paremmasta elämästä ja vaikkapa korkeakoulupaikasta voi olla muualla maailmassa. Monessa Aasian maassa on totuttu siihen, että tie hyvään koulutukseen on kivinen ja täynnä kilpailua.

Englanninkieliset korkeakouluohjelmat Suomessa ovat muutenkin outoja lisäyksiä, jotka eivät mielestäni tuota suurta hyötyä. Niiden vain uskotaan tuottavan hyötyä, vaikka sokeakin näkee, että kouluttamalla ihmisiä englanniksi täällä ei valmisteta työmarkkinoille järin kelpaavia työnhakijoita. Englanti itsessään hohtaa kultaista auraa, vaikka todellisuus olisi kuinka huono.

Siksipä pitää vaatia hakijoilta taidonnäyte jo ennen kuin he tulevat Suomeen. Meidän tehtävämme ei ole kouluttaa ulkomaalaisia kortistoon tai harmaan talouden hyväksikäytettäviksi. Meidän tehtävämme on panna korkeakoulut tuottamaan hyötyä Suomelle. Englannin kielen lisääminen johonkin asiaan ei ole taikasauva, joka sitä tulosta tuottaa.

Luovutaan opiskelijoiden nuottakalastuksesta. Valikoidaan sen sijaan vain parhaat ja ahkerimmat. Saatamme yllättyä tuloksista.

Miksi ”take into use”, ”renew” ja ”working life” eivät tarkoita sitä, mitä suomalaiset kuvittelevat? Osta kirjani 101 finglishmiä – eroon tankeroista ja ota selvää! Kirjasta opit myös, miten kannattaa kirjoittaa mukaenglannin sijaan. Signeerattu kappale kotiin postitettuna – vain 32,90 € yhteensä! Tervetuloa ostoksille!

Piditkö tästä blogikirjoituksesta? Napsauta tästä ja tilaa uudet julkaisut suoraan sähköpostiisi.