Suomen kieli ei väisty käskemällä eikä pelastu kieltämällä

Sääntely ei pelasta suomen kieltä eikä avaa maahanmuuttajille työmarkkinoita. Onneksi.

 

Villaiset ajatukset suomen kielen asemasta saavat ihmiset ehdottamaan hulluja asioita. Jotkut haluavat sääntelyllä edistää suomea, jotkut muut taas englantia. Kummatkin leirit ovat väärässä: he kaikki haluavat muuttaa tosiasiaa eli sitä, mitä asiakkaat haluavat.

Yhtäältä on kansainvälistymisen edistäjiä: some-väkeä, joka pitää suomen kielen vahvaa roolia maassamme ongelmallisena. Taannoin eräs englanninkielinen, Suomessa asuva LinkedIn-käyttäjä taivasteli Suomen talouden heikkoa kehitystä – ja heti syyllisti suomen. Hänen mielestään suomi on vallihauta, joka eristää Suomen muusta maailmasta. Yksi lääke olisi tällainen: talouden elvyttämiseksi ja maahanmuuttajien työllistämiseksi oli hänen mielestään välttämätöntä, että kaikki suomalaiset yritykset siirtyisivät käyttämään englantia, myös sisäisesti.

Toisaalta on niitä, joiden mielestä englantia on yhteiskunnassamme liikaa – asiaa, mihin heidän mielestään pitää puuttua lainsäädännöllä. Viimeksi kansanedustaja Pekka Aittakumpu (kesk) halusi säännellä ravintoloiden ja kahviloiden sisäistä toimintaa ja kielivalintoja.

Kumpikin aloite on päätön taistelu tuulimyllyjä vastaan. Nimittäin sekä yrityksissä (siis muissa kuin ravintoloissa) että ravintoloissa toimii sellainen seikka kuin paljastetut preferenssit. Tällä tarkoitan todellisia arvoja, valintoja ja mieltymyksiä, joita asiakkaat pitävät tärkeinä ja joiden tärkeyden he todistavat rahankäytöllään.

Yritys ei muutu englanninkieliseksi huvin vuoksi

Preferenssit paljastuvat kahdella eri areenalla. Aloitetaan yrityskentältä. Kuvitellaan keskikokoinen vientifirma, joka tuottaa korkeateknologisia tuotteita jossain Suomessa. Sillä on tehdas, toimistot ja jakeluverkosto. Oletan, että LinkedIn-kieliaktivisti tarkoitti tällaista.

Kuvitteellinen vientifirmamme ei vaihda koko liiketoimintansa kieltä suomesta englantiin, vaikka se myisikin jo englanniksi ja sillä olisi kansainvälinen henkilökunta. Tämä on yksinkertaisesti siksi, että kielen vaihtaminen maksaisi enemmän kuin tuottaisi. Toisin sanoen investoinnin tuotto olisi negatiivinen. Pitäisi nimittäin kääntää kaikki nämä asiat englanniksi:

• sisäiset koulutukset,

• turvamääräykset,

• laki- ja henkilöstöosaston sisäiset prosessit,

• toimenkuvat,

• tilauskannat,

• loma-anomuslomakkeet, matkalaskut, kehityskeskustelupöytäkirjat,

• ja tuhannet muut sisäiset paperit.

Varsinkin säädellyllä alalla kuten lääketeollisuudessa merkittävä osuus näistä voi kummuta Suomen laista, jolloin on aika loogista, että ne on kirjoitettu suomeksi – ja niiden kääntäminen englanniksi olisi vaativa, pitkäaikainen projekti.

Mitä tällainen kielenvaihto tuottaisi kuvitteellisessa keskikokoisessa vientiyrityksessä?

Edut:

• Suomea osaamattomat mutta englantia osaavat uudet työntekijät pääsisivät ”sisään” firman prosesseihin nopeasti, kun heidän ei tarvitsisi opetella uutta kieltä.

• Firman voisi myydä helpommin ulkomaalaiselle ostajalle.

• Jos yrityksen johtoryhmässä tai hallituksessa on ulkomaalaisia, he ymmärtäisivät helpommin tuotannon sisäisiä yksityiskohtia.

Haitat:

• Työntekijät eivät osaisi välttämättä noudattaa turvamääräyksiä ja koneiden ohjeita. Tähän voi vastata, että ”kaikki puhuvat englantia”, mutta osaavatko kaikki työn kiireessä lukea ja soveltaa monimutkaista suomesta englantiin käännettyä lakitekstiä?

• Laatu ja nopeus kärsisivät, kun suomalaisten pitää tehdä keskenään töitä englanniksi, vaikka asia hoituisi suomeksi nopeammin.

• Lomakkeet ja anomukset täytetään hitaammin. Niihin tulee virheitäkin.

• Jos tuotteiden ja palveluiden kieli vaihtuu englanniksi, asiakkaat lakkaavat ostamasta ja menevät kilpailijoille.

Yksikään firma ei tällaiseen projektiin lähde, elleivät edut paina selvästi enemmän kuin haitat. Yrityksen olemassaolon syy on rahanteko, ei kielen vaihtaminen eli rahan ja ajan käyttäminen epämääräisen ”kansainvälistymisen” vuoksi. Ei ole ”kansainvälisyyden” nimeen vannovan LinkedIn-väen asia vaatia yksityisiltä yrityksiltä uhrauksia, jotka vain maksavat tuottamatta arvoa.

Toisin sanoen: jos englanniksi vaihtuminen olisi helppo ja vaivaton keino kasvattaa liikevaihtoa ja katetta, jokainen suomalainen yritys olisi sen tehnyt jo. Mutta ei tee, koska kielenvaihto ei maksa itseään takaisin. Sen lisäksi moni yritys on jo vaihtanut englanniksi ne toiminnan osat, joissa englanti tuo tehoa ja tuloksia: englanninkieliset verkkokaupat, markkinointikampanjat, hallistustyö englanniksi (vaikka samaan aikaan tehtaalla ja toimistolla puhutaan suomea). Yritykset osaavat itse tehostaa toimintaansa siellä, missä se kannattaa.

On syitä siihen, miksi yritykset täällä toimivat sisäisesti suomen kielellä ja miksi työllistyminen yritykseen vaatii suomen kielen taitoa. Se ei ole rasismia tai syrjintää vaan tämän maan sisäisen logiikan johdonmukaista noudattamista. Se, että firmat täällä toimivat suomeksi, tuottaa arvoa: asiakkaille, työntekijöille, omistajille. Se ei ole mikään kiero salajuoni ”kansainvälisten osaajien” työttöminä pitämiseksi vaan normaalia markkinataloutta.

”Englantia, kiitos”: (jotkut) nälkäiset suomalaiset

Normaalia markkinataloutta ovat myös paljon parjatut suurkaupunkien, etunenässä Helsingin, ravintolat, jotka saavat kansanedustajatkin vaatimaan lakimuutoksia. Nämä ravintolat ovat paljastettujen preferenssien kolikon toinen puoli. Mekanismi on sama: yritys ei muuta käytäntöjään, koska tekee rahaa hyvin jo nyt.

Eli: meillä on ravintoloita, joissa tarjoilijat eivät puhu suomea, mutta asialle ei voi mitään, kunnes yksittäiset suomalaiset muuttavat käyttäytymistään. Suomalaiset äänestävät lompakollaan ja suullaan: menevät ravintoloihin, kohtaavat englantia puhuvan henkilökunnan – eivätkä vaadi suomea, koska:

• ovat nälkäisiä

• tykkäävät puhua englantia

• eivät huomaa tai välitä, mitä kieltä puhuvat

• eivät halua tehdä isoa numeroa

• suomen vaatiminen hidastaisi palvelua ja ruuan saapumista pöytään.

Kun olosuhteet ovat tällaiset, eli kun asiakaskunta puhuu mielellään englantia eikä vaadi suomea, ravintoloilla ei ole mitään järkevää syytä palkata vain suomea puhuvia tarjoilijoita, opettaa henkilökunnalleen suomea tai muutenkin ottaa huomioon mitään muuta kieltä englannin ohella. Asiakkaat viitoittavat tietä omilla valinnoillaan: ”englantia, kiitos; suomi ei ole meille tärkeä”. Tämä on asiakkaiden eli yksittäisten suomalaisten enemmistön tosielämässä paljastama preferenssi. Ravintoloiden omistajat näkevät tämän ja toimivat sen mukaisesti.

Asia ei tietenkään päde kaikkiin ravintoloihin. Sellaiset kielisnobit kuin minä välttävät paikkoja, joissa henkilökunta ei puhu suomea. Mutta se vain vahvistaa englanninkielisen palvelun ylivoimaa niissä paikoissa, joissa asiakkaat eivät piittaa suomen kielestä, ainakaan ruokaa tilatessaan. Ja sen ei pitäisi haitata meitä suomen kielen ystäviä, kunhan me löydämme omat paikkamme ja tuemme niitä rahallisesti.

Asialle ei sikäli voi mitään, että minä en ainakaan ajatellut lähteä Helsingin keskustaan ahdistelemaan ruokalistojaan selailevia suomalaisia ja pakottamaan heitä puhumaan suomea. Heillä on vapaus valita, millä kieltä haluavat ruokansa tilata. Tietenkin toivoisin, että yhä useampi suomalainen vaatisi suomea, tai ainakin leikkisi, ettei osaa englantia, tai viime kädessä minun tapaani jättäisi ”vain englantia” -paikat väliin. Mutta en voi markkinataloudessa pakottaa.

Siksi kansanedustajien kaipaama sääntely ei muuttaisi mitään. Suomen olosuhteissa moista lainsäädäntöä todennäköisesti noudatettaisiin pinnallisesti: ravintoloissa olisi näön vuoksi tai ”kielilakitarkastusta” varten nimetty suomea puhuva työntekijä, mutta muuten asiointi jatkuisi ennallaan. Suomalaisten enemmistölle on ainakin tietyissä paikoissa se ja sama, tilataanko ruokaa suomeksi vai englanniksi. Se on preferenssi, jonka he paljastavat joka kerta ravintolaan mennessä.

Kielisääntely jopa vaarantaisi suomen kielen pelastamisen sijaan: se olisi nimittäin lumelääke, joka antaisi luvan ajatella ”no se kieliasiahan on hoidossa, säädettiin laki, ei suomen kielestä tartte olla huolissaan”. Sitten voisimme ummista silmät sille, miten Aalto-yliopisto käynnistää kymmenen uutta kandiohjelmaa englanniksi eikä teknisiä aloja voi enää opiskella suomeksi ollenkaan.

Huomisen Suomen ostamme suullamme

Vientiyritys ja ravintola toimivat saman logiikan mukaisesti: kumpikaan ei muuta toimintatapaansa itseään vahingoittavalla tavalla. Vientiyritys ei hidasta prosessejaan eikä vaaranna työturvallisuuttaan. Ravintola ei luovu helposti saatavissa olevasta ulkomaalaisesta työvoimasta (jonka palkka voi olla yhteiskunnan tukemaa – siitä lisää joskus toiste). Molemmat toimet tekisivät rahanteosta vaikeamman.

Lopuksi heitän paradoksin: jos palveluita ja tuotteita tuottavat yritykset toimivat suomeksi, koska loppuasiakas ostaa mieluummin suomenkielisiä palveluita tai tuotteita, miksi sama ei päde ravintoloihin? Nehän ovat myös yrityksiä.

Ehkä me – ja vaikkapa kansanedustaja Aittakumpu – olemme vuosien varrella liioitelleet ”vain englantia” -ravintoloiden luokan kokoa. Ehkä hiljainen enemmistö välttää sellaiset paikat ja kaikessa hiljaisuudessa paljastaa preferenssinsä muualla, siellä, missä saa rahalleen sekä ruokaa että suomen kieltä.

Samalla päätetään, millaisessa Suomessa haluamme huomenna asua: sellaisessa, missä suomea puhutaan, vai sellaisessa, missä sitä ihaillaan mutta ei puhuta.

Miksi ”take into use”, ”renew” ja ”working life” eivät tarkoita sitä, mitä suomalaiset kuvittelevat? Osta kirjani 101 finglishmiä – eroon tankeroista ja ota selvää! Kirjasta opit myös, miten kannattaa kirjoittaa mukaenglannin sijaan. Signeerattu kappale kotiin postitettuna – vain 32,90 € yhteensä! Tervetuloa ostoksille!

Piditkö tästä blogikirjoituksesta? Napsauta tästä ja tilaa uudet julkaisut suoraan sähköpostiisi.

X/Bsky:

Saate.

LinkedIn:

Saate.