top of page
  • Twitter
  • LinkedIn
  • Writer's pictureIan Mac Eochagáin

Ulkomaalainen ei ole yhtä kuin englannin kieli

Hesarin sivuilla on keskusteltu kielestä. Kaikki lähti Tuire Mäkelän mielipidekirjoituksesta (30.8.). Siinä Mäkelä kertoi pettyneensä Helsingin keskustassa sijaitsevan ravintolan palveluun, koska asiointi ravintolassa onnistui vain englanniksi. Pian keskustelu lähti tutuille ja turhauttaville raiteille. Koska syntyvyys laskee, tarvitsemme maahanmuuttajia tänne töihin. Siksi englanti yleistyy täällä palvelukielenä (Pitääkö tarjoilijan osata suomea? 3.9.). Viime viikolla Hesarin pomo Esa Mäkinen väläytti englantia hoivatyön kielenä Suomessa (8.9.). Pakkohan se on hyväksyä, kun on työvoimapula. Ja englanti taittuu helposti, kun apuna on konekääntäminen!


Eli ajatuksenkulku menee näin:

  1. Suomalaisia työntekijöitä ei ole riittävästi, joten ulkomailta tarvitaan lisää käsipareja.

  2. Sitten on pakko puhua tarjoilijoiden kanssa englantia.

  3. Pian mummokin joutuu kuolinvuoteellaan vääntämään viimeisiä sanojaan Lontoon kielellä.


Juuri kohdan 1 ja 2 välillä tapahtuu suomalaiselle keskustelulle ominainen älyvapaa aasinsilta. Kasvavasta maahanmuutosta ei seuraa, että suomalainen joutuisi asioimaan ravintolassa tai hoivakodissa englanniksi. Ensinnäkään ulkomaalainen ei ole pysyvästi suomea taitamaton yksilö. Ajan kuluessa hän voi oppia suomen kieltä – asia helpottuu, kun suomalainen ei tyrkytä hänelle englantia. Töihin tänne tullut osaaja ei muuten välttämättä puhu englantia lainkaan.


Ulkomaalainen ei ole siis yhtä kuin englannin kieli. Hän on parhaassa tapauksessa tuleva suomenkielinen ihminen, kunhan suomalaiset edellyttävät häneltä suomen taitoa.


Tämä kielikeskustelu paljastaa jälleen kerran suomalaisten mytologisen suhtautumisen englannin kieleen. Englanti ei ole suomalaiselle pelkästään vieras kieli, vaan talismaani, joka symboloi kaikkea vierasta. Tämän uskomuksen mukaan sen sijaan, että ulkomailta tänne tulevat olisivat kirjava joukko lukuisine äidinkielineen, he kaikki puhuvat englantia. Asialle ei voi tehdä mitään: pian täällä on pakko puhua vain englantia, se on väistämätön kohtalo.


Tällainen suhtautuminen mihin tahansa kieleen ei ole terve. Kieli ei ole valtaa itsessään vaan työkalu. Kun suomalainen loikkaa ajatuksesta ”tarvitsemme työperäisiä maahanmuuttajia” ajatukseen ”heidän kanssaan on pakko puhua englantia”, hän tekee itsestään ja maahanmuuttajista passiivisia ja täysin voimattomia englannin ylivallan edessä.


Mitä jos sen sijaan ajateltaisiin, että tässä maassa on jo suuri kieli, joka on meidän kaikkien lingua francamme rajojemme sisällä?


bottom of page