top of page
  • Twitter
  • LinkedIn
  • Writer's pictureIan Mac Eochagáin

Toimittajan aivopieru englannin kielestä

Suomalainen käyttää maahanmuuttajia oman egonsa pönkittämiseen.

Viime viikolla Aristoteleen kantapäässä Pasi Heikuran vieraana oli Helsingin Sanomien toimittaja Unto Hämäläinen (Yle Radio 1, 24.1.2024). Aiheena oli presidenttiehdokkaiden kielenkäyttö: kuulostavatko ehdokkaat presidentiltä?

 

Ohjelman keskivaiheilla ruvettiin puhumaan tasavallan presidentin virkaanastujaispuheesta. Hämäläinen ehdotti, että suomen ja ruotsin lisäksi virkakautensa aloittava presidentti voisi käyttää myös englantia. Hän perusteli aloitettaan sillä, että meillä Suomessa on paljon maahanmuuttajia. Vaikka englanti ei ole heidän kaikkien äidinkielensä, englannin käyttö virkaanastujaispuheessa olisi Hämäläisen mukaan maahanmuuttajien huomioon ottamista, sillä englanti on toimittajan mukaan neutraali ja yhdistävä kieli.

 

Aivopieru tietenkin sai minut kiihtymään nollasta sataan tuossa tuokiossa. Moinen idea on tukahdutettava heti alkuunsa.

 

Olen Suomeen asettunut maahanmuuttaja ja äidinkieleni on englanti. Juuri siksi vastustan Hämäläisen heittoa kehoni jokaisella solulla. Miksi?


Alennusmyynnissä valtio

Ensinnäkin: eduskunta eli talo, jossa presidenttimme vannoo virkavalansa, on maailman ainoan suomenkielisen valtion kansanvallan päänäyttämö. Sen pitää olla Suomen kansalliskielten eli suomen ja ruotsin pyhättö. Muita kieliä käytetään kyllä eduskunnassa, kuten silloin, kun Zelenskyi puhui etäyhteydellä ja englanniksi tulkattuna kansanedustajille. Kun tässä pyhätössä pidetään perustuslakiin perustuvia juhlallisuuksia, kuten tasavallan presidentin virkaanastujaiset ja valtiopäivien avajaiset, niiden kielet ovat kuitenkin suomi ja ruotsi. Näinä hetkinä Suomi valtiona ja kansakuntana elää perimmäisen olemassaolonsa syytä todeksi: suomi ja ruotsi ovat kielet, joiden takana on itsenäinen valtio. Ellemme pyhitä näitä juhlallisuuksia kansalliskielillämme, mihin edes tarvitsemme valtiotamme? Siksi suomen ja ruotsin kielet ovat täällä pyhiä: ilman niitä valtiollamme ei ole mitään syitä edes olla olemassa. Voisimme hyvin tulla Itä-Ruotsiksi tai Yhdysvaltain viidenneksikymmenenneksitoiseksi osavaltioksi Puerto Ricon jälkeen.

 

Joku vastustaa, että englannin lisääminen seremoniaan ei vesittäisi kansalliskieltemme asemaa. Väärin: se lähettäisi viestin, että kansalliskielemme eivät riitä. Viestin, että suomalaisen poliittisen järjestelmän kohokohdat ovat niin puutteellisia ja köyhiä, että ne tarvitsevat vieraan kielen tullakseen täydellisiksi. Englannin kielen lisäys tasavallan presidentin virkaanastujaisiin ei korjaisi mitään polttavaa ongelmaa vaan työntäisi kansanvaltamme alennustilaan. Silloin kaikki suomalaiset ikään kuin sanoisivat:

 

”Sori vaan, muu maailma: meillä on tämä sisäpoliittinen seremonia, jonka tarkoitus on juhlia itsenäisyyttämme, mutta koska tuntuu niin pahalta ja rumalta pitää se vain omilla kielillämme, me lisättiin siihen englanti. Anteeksi vielä kerran, että olemme olemassa.”


Kolme ajatteluvirhettä englannin kielestä

Unto Hämäläinen perustelee ehdotustaan englannin kielen lisäyksestä presidentin virkaanastujaispuheeseen sillä, että Suomessa on paljon maahanmuuttajia, joiden kaikkien äidinkieli ei ole kuitenkaan englanti, mutta joita englanti silti jollain ilveellä yhdistää. Hämäläinen myös pitää englantia ”neutraalina” kielenä tällaiseen käyttöön.

 

Tässä Hämäläinen sortuu kolmeen ajatteluvirheeseen.

 

Ensimmäinen on yhtäläisyysmerkin vetäminen maahanmuuttajien ja englannin kielen välille. Suomeen muuttanut ulkomaalainen ei kuitenkaan ole yhtä kuin englanti. Todennäköisesti hänen äidinkielensä ei ole englanti, eikä ole mikään selviö, että hän osaa englantia keskivertokantasuomalaista paremmin. Täällä asuu paljon venäläisiä naisia, jotka menivät aikoinaan naimisiin suomalaisten miesten kanssa: miksi juuri englanti olisi oikea kieli puhutella heitä ja ”ottaa heidät huomioon”? Entä ukrainaa, venäjää ja vähän suomea puhuvat Ukrainasta tänne paenneet naiset ja lapset? Eikö heidän suomen kielen taitonsa merkitse yhtään mitään?

 

Nimenomaan tämä raivostuttaa Hämäläisen ehdotuksessa: osaamattomuus ajatella, että Suomeen asettunut vierasmaalainen voi oppia suomea tai ruotsia. Hämäläinen taitaa nähdä maahanmuuttajat muuttumattomana massana, joka ei kykene kielten oppimiseen.

 

Toinen ajatteluvirhe on englannin pitäminen neutraalina kielenä. Lähetyksessä tämä nousi puheeksi yhdessä venäjän kielen kanssa. Keskustelijat sanoivat, että vaikka venäjä on Suomen yleisin äidinkieli kansalliskielten ohella, sen käyttö presidentin virkaanastujaisissa lähettäisi ”tässä maailmantilanteessa” väärän signaalin. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että emme halua käyttää venäjää, koska Putin puhuu venäjää. Mutta jos venäjä on yhtä kuin Putin, miksi englanti ei ole yhtä kuin esimerkiksi Trump? Trumphan on ehkä elinikäni vaikutusvaltaisin englannin kielen käyttäjä. Hän on ainakin käyttänyt englantia kohtalokkaammin seurauksin kuin kukaan muu.

 

En ehdota venäjän kielen lisäämistä presidentin virkaanastujaisiin. Korostan vain, että mikään kieli ei ole koskaan neutraali vaan kantaa mukanaan poliittisia sävyjä ja assosiaatioita. On virheellistä ajatella, että toinen kieli (venäjä) on itsestään poliittisesti latautunut eikä ottaisi maahanmuuttajiamme huomioon, vaikka se on maahanmuuttajiemme yleisin äidinkieli, ja samaan aikaan pitää toista kieltä (englantia) täysin neutraalina vailla mitään poliittisia signaaleja.

 

(Eikä venäjän kieli ole tietenkään Putinin yksinoikeus. Hämäläiselle ja Heikuralle suosittelen toimittajakollega Anna-Lena Laurénin kommenttia Dagens Nyheterissä viime vuodelta: Ingen diktator har monopol på ett språk. Samalla tulee harjoiteltua toista kotimaista.)

 

Kolmas ja karkein ajatteluvirhe on ajatus siitä, että vaihtaminen kotimaisista kielistä englantiin on tänne muuttaneiden ihmisten ”huomioon ottamista”. Se on kaikkea muuta. Päinvastoin se on vierasmaalaisten lokeroimista laatikkoon nimeltä Muut. Viesti on: ”et ole yksi meistä, olet ikuisesti vieras, älä edes ajattele pyrkimistä kerhomme jäseneksi”. Outoa: jos maahanmuuttaja vaivautuu katsomaan presidentin virkaanastujaiset, hän on jo aika kiinnostunut Suomen poliittisesta järjestelmästä. Puhumattakaan siitä, että jos ulkomaalaistaustainen virkaanastujaisten seuraaja on äänestänyt presidentinvaalissa, hän on Suomen kansalaisuuden saadakseen todennäköisesti läpäissyt kielikokeen. Silti Hämäläinen haluaa lähettää viestin: ”satsauksesi suomen tai ruotsin oppimiseen ei riitä, anna kun holhoamme sinua puhumalla sinulle englantia (jota et välttämättä osaa suomea tai ruotsia paremmin)”. Ollaanpa Suomessa huomaavaisia!


Maahanmuuttajat suomalaisten oman egon tukena

Unto Hämäläisen mukaan englanti virkaan astuvan presidentin suussa viestisi avoimesta, kansainvälisestä Suomesta. Tähän Pasi Heikura vastasi ”kiva ehdotus”, jonka toivon olleen vain tyhjänpäiväinen kohteliaisuus.

 

Moni radiokuuntelija varmasti nyökkäsi ja oli samaa mieltä. Monen kantasuomalaisen korvaanhan tuo kuulostaa kivalta, harmittomalta aloitteelta. Syyt kuitenkin löytyvät muualta kuin Hämäläisen mainitsemista huomioonottamisesta, kansainvälisyydestä ja avoimuudesta.

 

Kantasuomalainen tykkäisi englannin kielen vesittämistä presidentin virkaanastujaisista, koska hän ymmärtää englantia. Toisin sanoen se pönkittää hänen egoansa. Samaten maahanmuuttajien suurkieli venäjä ei kävisi, koska valtaosa suomalaisista ei osaa sitä. Me ihmiset olemme lähtökohtaisesti ja aina kiinnostuneita omasta itsestämme ja siitä, miltä meistä tuntuu. ”Maahanmuuttajat” ja ”kansainvälisyys” ovat käteviä tekosyitä, kun kantasuomalainen haluaa piristää jo vähän tylsäksi käynyttä valtiollista juhlallisuutta turhalla englannilla. Aito syy on se, että silloin hänestä itsestään tuntuu paremmalta: ”hei, tässä on jotain uutta, jota minä ymmärrän! Olen niin fiksu!”

 

Tulee mieleen 1990-luvulla Irlannissa pyörinyt televisiomainos housuvaipoista, joihin taaperot siirtyvät, kun varsinainen vaippaikä on ohi. Kun poika ruudussa oli vetänyt tyytyväisenä housuvaipat jalkaan, soi iskulause ”Mummy! I’m a big boy now!” Ajattelen sitä poikaa, kun näen esimerkiksi turhan kyltin ”Fresh and Green” lähikauppani heviosastolla. Tyytyväinen aikuislapsi yrittää taas todistaa (kenelle?), että hän osaa englantia. Kuitenkin suomalaisten turhaenglannin työntäminen kaikkiin sopimattomiin paikkoihin on kaikkea muuta kuin aikuistumista, päinvastoin se on lapsellista omien tunteiden palvomista.

 

Suomi on jo avoin ja kansainvälinen. Se tulee vielä avoimemmaksi ja kansainvälisemmäksi, kun panostetaan aidosti maahanmuuttajien ottamiseen mukaan osaksi yhteiskuntaa. Jos Hämäläinen haluaa lähettää viestin siitä, hän voi ryhtyä puhumaan lähipiirissään olevalle maahanmuuttajalle suomea englannin sijaan. Jos kymmenen, sata, tuhat suomalaista ryhtyisi toimimaan näin, se olisi aidompaa huomioonottamista kuin yksikään presidentin puhe. ”Kyllä, voit olla yksi meistä, kyllä, kykenet oppimaan kieltämme, kyllä, olemme avoimia uusille vaikutteille, kyllä, suomalaisuus ei ole staattinen vaan alati muuttuva.”


Miksi korjata jotakin ehjää?

Kerrataanpa vielä, miksi Hämäläisen ehdotus englannin kielen lisäämisestä presidentin virkaanastujaispuheeseen on niin huono:

  • Kansalliskielemme ovat koko Suomen valtion olemassaolon syy. Jos suomen ja ruotsin kieliä ei ole, ei ole valtiotakaan. Niiden yksinomainen käyttö valtiomme juhlahetkissä kertoo tästä pyhästä asemasta.

  • Vieraan kielen käyttö näissä seremonioissa vesittäisi kansalliskielten pyhyyttä. Se antaisi vaikutelman, ettemme osaa arvostaa kansalliskieliämme emmekä itsenäisyyttämme.

  • Englanti Suomen valtion kohokohdissa käytettynä on yhtä neutraali ja yhdistävä kuin kaikki muut kielet – toisin sanoen, ei yhtään neutraali eikä välttämättä yhdistävä.

  • Kun kantasuomalaiset puhuvat englantia maahanmuuttajille, he viestivät tehokkaasti siitä, että maahanmuuttaja ei ole suomalaisen yhteiskunnan täysjäsen.

  • Kantasuomalaiset tykkäävät kuulla ja lukea tarpeetonta englantia, koska se saa heidät tuntemaan ylemmyyttä. Maahanmuutto on silloin kiva tekosyy.


Kuten olen kirjoittanut aiemmin täällä, englanti on Suomessa tehokas väline ihmisten jakamiseen ”meihin” ja ”muihin”. Mutta kuten olen myös kirjoittanut, tämä ei ole ainoa tie. Päinvastoin voimme valita tulevaisuuden, jossa ihmiset muuttavat muualta Suomeen, oppivat kielemme ja näin rikastuttavat yhteiskuntaamme.

 

Edellä mainitun kaltaisia ehdotuksia turhan englannin työntämisestä mitä sopimattomimpiin konteksteihin näkee koko ajan. Tuntuu siltä, että jotkut eivät jätä kiveäkään kääntämättä, kunnes yhteiskuntamme on englannin saastuttama ja Suomi ja täällä asuvat ovat kotoisin ei-mistään. Siksi päämäärä on pidettävä kirkkaana mielessä, kun nämä ehdotukset torjutaan nyt ja jatkossa. Päämääränä on Suomi, jossa suomi ja ruotsi yhdistävät kaikkia synnyinmaasta, ihonväristä ja muista piirteistä huolimatta. Maa, jossa halutaan asua ja elää, koska sillä on oma suolansa, jotakin omaa, jota ei mistään muualta löydy.

 

Se on mielestäni puolustamisen arvoinen.



Haluatko saada yrityksesi englannille kouluarvosanan (4–10) päivän sisällä hintaan 97 € + alv? Tilaa Enkkutesti™ tästä!



Comentários

Avaliado com 0 de 5 estrelas.
Ainda sem avaliações

Adicione uma avaliação
bottom of page