Suomalainen pelkää sanoa englanniksi, kuka tekee mitä

Liian moni kirjoittaa abstraktisti. Lukija jää arvailemaan, mitä kirjoittaa tarkoittaa.

Kauniina kesäpäivänä Pertti Pyöräilijä astuu Kylän Pyörähuollon ovesta sisään.

-       Päivää!

-       Päivää!

-       Tarvitsisin polkupyörääni uuden sisärenkaan.

-       Asiakkaiden liikuntamahdollisuudet ovat meille ensisijaisen tärkeitä. Tarjoamme monipuolisia ja juuri sinun pyöräilyliikuntakyvykkyyksiä tukevia ratkaisuja.

-       Ööh… siis olisiko sisärenkaita?

-       Sisärengasvalikoimaamme kirittää luotettavien alihankkijoittemme laaja verkosto, ja se on tarvittaessa käytettävissäsi. Sujuva liiketoiminta edellyttää myös ripeää asiakastarpeisiin vastaamista – laatua unohtumatta.

-       Tuota… Kiitos, mutta tarkistan tuosta toisesta liikkeestä vastapäätä. Heippa!

Pertti ei ole selvästikään modernin bisneskielen hermolla!

Vitsi vitsinä: mikä asiakaspalvelija, myyjä tai yrittäjä puhuisi vakavissaan sillä tavalla käsin koskettavan tuotetta tarvitsevalle ostajalle? Ei ensimmäinenkään. On selvää, että moinen mongerrus elää täysin toisissa sfääreissä: yritysten kirjallisessa viestinnässä, eritoten verkossa.

Mikä on Kylän Pyörähuollon epäonnistuneen myyntitykin mongerruksen punainen lanka? Tietenkin se on abstraktio eli se, että hän puhuu asioista, joita ei voi käsin koskettaa:

• liikuntamahdollisuus

• kyvykkyys

• ratkaisu

• verkosto

• liiketoiminta

• ripeä vastaaminen

• laatu

Nämä vaikuttavat hienoilta jutuilta, mutta eivät paljon lämmitä pyöräänsä liikkeeseen taluttanutta Perttiä.

Kuten tiedät, minulla on henkilökohtainen missio suomalaisten yritysten kirjoittamaa mukaenglantia eli finglishiä vastaan.

Ja nyt jymyuutinen: finglishin pääongelma ei ole edes abstraktit sanat. Ongelma ei ole se, että keskivertolukija ei ymmärtäisi abstrakteja sanoja kuten ”realisation” tai ”orientation”. Tällainen abstrakti viestintä ei kaadu sanojen vaikeuteen.

Finglish kaatuu siihen, että tällaisten tekstien kirjoittajat eivät uskalla laittaa elävää, lihaa ja verta olevaa ihmistä keskiöön.

Abstraktiota rakastava viestijä ei yksinkertaisesti kerro meille, kuka tekee mitä.

Lukija voi periaatteessa arvata, kuka tekee mitä. Mutta se ei välttämättä käy sanoista ilmi – olisivatpa sanat kuinka helppoja tai vaikeita. Kun kirjoittaja ei uskalla kirjoittaa tekijästä, lukijalle jää hämäräksi se, mitä tapahtuu, kenelle, missä ja milloin.

Annan hyvin yleisen esimerkin: toteutuminen.

JAMK eli Jyväskylän ammattikorkeakoulu kirjoittaa:

The realisation of student orientation in Jamk emphasises the students’ active role in learning and aims to support them individually and comprehensively.

Suomeksi:

Opiskelijalähtöisyyden toteutuminen Jamkissa korostaa opiskelijoiden aktiivista roolia oppimisessa ja pyrkii tukemaan heitä yksilöllisesti ja kokonaisvaltaisesti.

Tämä oli ammattikorkeakoulun ops-käsikirjasta eli opetussuunnitelmia koskevasta ohjeistuksesta, otsikon ”Opiskelijalähtöisyys ja työelämäläheisyys” alta. Unohdetaan hetkeksi, että ”student orientation” ei tarkoita alkuunkaan ”opiskelijalähtöisyyttä” vaan pikemminkin ”fuksiviikkoa” tai ”uuden lukukauden tervetuliaisviikkoa”. Kauheus tässä on abstraktissa substantiivissa ”realisation” eli ”toteutuminen”.

Tämä ei toimi, koska englanninkielinen virke kieltäytyy sanomasta, kuka tekee mitä:

The realisation of student orientation in Jamk emphasises the students’ active role…

Miten jokin toteutus voi korostaa jotain – ”the realisation emphasises”? Kuka korostaa: opiskelijat, professorit, muu henkilökunta, joku muu?

Parempi olisi:

At Jamk, student orientation means students play an active role in their learning. It also means that Jamk aims to support them individually and comprehensively.

Vielä parempi:

At Jamk, student-centricity means students play an active role in their learning. It also means that Jamk aims to support them individually and comprehensively.

En voi korostaa tätä ongelmaa liikaa: englanniksi kuulostaa erittäin huonolta sanoa, että jokin abstrakti substantiivi tekee jotain.

Mutta suomalaiset viestijät eivät voi vastustaa houkutusta, kun kirjoittavat englanniksi. Ehkä tuntuu turvallisemmalta pysyä yläilmoissa laskeutumatta meidän, tavisten, tasollemme. Voi olla, että silloin ei tule luvattua liikaa.

Kuten näytin edellä, kun Jamk kirjoittaa ”the realisation emphasises” eli ”toteutuminen korostaa”, miksi kenenkään kannattaa kiinnostua asiakirjan sisällöstä? Jos kirjoitat näin bisneskontekstissa, et voi koskaan tietää, kuinka moni potentiaalinen ostaja jättää tarinasi kesken, koska olit liian abstrakti.

Jos kirjoitat englanniksi, viesti saattaa kärsiä eri ongelmasta kuin luulet. Voi olla, että heikkoutesi ei ole ”vaikeat” sanat, vaan suhteet niiden välillä. Uskallatko sanoa, kuka tekee mitä?

Finglish kostuu ihan yksittäisistä sanoistakin! Miksi ”take into use”, ”renew” ja ”working life” eivät tarkoita sitä, mitä suomalaiset kuvittelevat? Osta kirjani 101 finglishmiä – eroon tankeroista ja ota selvää! Kirjasta opit myös, miten kannattaa kirjoittaa mukaenglannin sijaan. Signeerattu kappale kotiin postitettuna – vain 32,90 € yhteensä! Tervetuloa ostoksille!

Piditkö tästä blogikirjoituksesta? Napsauta tästä ja tilaa uudet julkaisut suoraan sähköpostiisi.