Pohditko prosessia — vai tömäytätkö tuloksen pöytään?

Olenko aina arvostellut suomalaisten huonoa englantia väärin perustein?

---

VAROITUS!

TEKSTI KIRJOITETTU KÖKKÖSUOMELLA EIKÄ SITÄ OLE TARKASTANUT SUOMEN KIELEN AMMATTILAINEN.

LUKEMINEN JATKUU LUKIJAN OMALLA VASTUULLA!

Hei rakkaat lukijat. Tänään on tarjolla annos keittiöpsykologiaa ja nojatuolikielitiedettä.

Minut tunnet siitä, että toisinaan kettuilen vähän arvostelen suomalaisten yritysten tapaa kirjoittaa englanniksi.

Mutta entä jos olen aina arvostellut firmojen kökköä englantia heikolta pohjalta? Entä jos en olekaan ymmärtänyt huonon kielitaidon koko kuvaa?

Tai siis, huonon ja huonon. Mikään yritys ei saa anteeksi, jos se ei tarkista oikeinkirjoitusvirheitä, kuten Elisan “Frequantly asked questions” -mokaa aikoinaan. Se on perustason virhe. Mutta usein suomalainen kuvittelee, että englanti toimii toisin kuin luullaan. Silloin hän puuttuu ongelmaan, jota englanniksi ei edes ole.

Mitä ihmettä horisen? Pari esimerkkiä:

Kun olen kääntänyt lauseen “Uuden palvelun vaikutus elinkeinoelämään on ollut suuri” näin – “The new service has had a large impact on businesses” – asiakkaani ovat joskus ehdottaneet muutosta. Suomenkielinen asiakkaani ajattelee, että minun olisi pitänyt sanoa “has had an influence”. Hänen mielestään verbi vaikuttaa kertoo enemmän prosessista, kun taas minä näen siinä tuloksen. Kummassakin vaihtoehdossa on hyvät ja huonot puolensa, mutta itse suosin sanaa influence, koska haluan välittää sen, mikä lopulta tapahtui.

Mutta miksi? Onko minussa jotakin, joka poikkeaa suomenkielisen ihmisen ajattelusta?

Tätä jäin miettimään, kun kuuntelin Suomen Nostatus -podcastin viime jaksoa, jossa Aki Cederberg puhui siitä, että itämerensuomalaiset kansat ovat perinteisesti hahmottaneet maailmaa syntyjen kautta. Jos ymmärsin oikein, suomalaiset näkevät, että maailma syntyy. Samalla tavalla asiat, prosessit, ovat jatkuvasti syntymässä.

Onko siis suomalaiselle prosessi tärkeämpi kuin tulos ja tekijä? Jos on, se ehkä selittää toisenkin kieliongelman, josta olen kirjoittanut kirjassani.

Suomalaiset käyttävät usein englanniksi passiivia, vaikka tekijä on lauseessa mukana ja alkuperäinen suomenkielinen lause on aktiivinen. Kouluesimerkki, jota käytän kirjassani, on:

The sauna can be rented by tourists staying in our resort

Eli: “Saunaa voivat vuokrata lomakeskukseemme majoittuvat matkailijat.”

Olen aina ihmetellyt, mikä ihme saa suomalaiset laittamaan lauseen passiiviin, vaikka tekijä on jo mukana. Mutta ehkä – ja hei, varoitin sinua jo alussa nojatuolikielitieteestä – suomalaisen mieli pakottaa hänet laittamaan keskiöön saunan varaamisen synnyttämisen.

Minä taas, suorituskeskeisenä ja tulospakkomielteisenä englanninkielisenä irlantilaisena, näen asian toisin: matkailijat varaavat saunan. Tekijä – verbi – objekti.

Ja samalla tavalla ensimmäisessä esimerkissä: palvelu teki ison vaikutuksen. Palvelu suorastaan iski ja nyt tilanne on toinen. Se oli kuin jysähdys elinkeinoelämään.

Prosessi ja tulos. Joissakin kielissä, kuten venäjässä, kummallekin puolelle on oma verbimuotonsa: imperfekti ja perfekti. Suomeksi tätä tehtävää hoitavat sijamuodot: partitiivi = prosessi, akkusatiivi = tulos.

Mutta entä jos koko kieli, koko ajattelutapa ja vuosituhansien aikana kehittynyt mieli – Weltanschauung, kuten sanomme englanniksi – on jo itsessään kallellaan joko prosessin tai tuloksen suuntaan?

Ainakin tällaiselle keittiöpsykologille ja nojatuolikielitieteilijälle se selittäisi paljon.

Miksi ”take into use”, ”renew” ja ”working life” eivät tarkoita sitä, mitä suomalaiset kuvittelevat? Osta kirjani 101 finglishmiä – eroon tankeroista ja ota selvää! Kirjasta opit myös, miten kannattaa kirjoittaa mukaenglannin sijaan. Signeerattu kappale kotiin postitettuna – vain 29,90 € yhteensä! Tervetuloa ostoksille!

Piditkö tästä blogikirjoituksesta? Napsauta tästä ja tilaa uudet julkaisut suoraan sähköpostiisi.