Mikä ketuttaa suomalaisten suhteessa englantiin?

Tänään ei opita mitään uutta.

1. Kukaan ei koskaan kyseenalaista, kun englantia lisätään julkiseen sektoriin. Aina vaan lisää. Perustetaan uusi virasto, joka saa automaattisesti uuden kolmikielisen nimen ja kolmikielisen logon, vaikka englannilla ei ole tässä maassa mitään lakisääteistä asemaa saati mitään oikeutta olla virastojen nimissä tai logoissa. Ymmärtävätkö kansalaiset, että näin julkinen sektori betonoi englannin asemaa, jonka puolesta kukaan ei ole äänestänyt, ja luo itselleen tarpeetonta puuhailutyötä eli kaiken kääntämisen englanniksi?

2. Pörssiyhtiöiden sijoittajaviestintätiimit eivät tarkista omaa englantiaan. He eivät välttämättä edes lue sitä. Panen tekoälyn analysoimaan listattujen firmojen virheet englanniksi joka päivä. Samat virheet toistuvat säännöllisesti:

   • väärä aikavyöhyke (EET kesällä) – joka ikinen päivä jokin pörssiyhtiö tekee tämän virheen

   • 12-tuntisen ja 24-tuntisen systeemin sekoittaminen: ”13:00 pm”

   • toistetut kirjaimet: ”Ddry Ddeposition”

   • puuttuvat ja ylimääräiset välilyönnit vierekkäin: ”Legal person  (1):Person Discharging”

   • väärät prepositiot: ”on week 37” (po. ”in”)

   • väärät käännökset: eräs varainhoitofirma päästi tilinpäätöstiedotteeseensa rivin, jossa luki Squirrels. Kyllä, oravat. Suomeksi oli Varojenjako.

3. Poliitikot puhuvat ”kansainvälisistä osaajista”, joita muka Suomi tarvitsee, vaikka meillä on Euroopan korkein työttömyys, ja samaan hengenvetoon jaksavat aina – aina! – puhua näiden osaajien tarvitsemista englanninkielisistä palveluista. Me haluamme Suomeen niin älykkäitä maahanmuuttajia, että nämä uuden Nokian perustajien aivot eivät riitä suomen kielen oppimiseen. Kuulostavat aika tyhmiltä maahanmuuttajilta.

4. Yritykset tekevät itsensä nöyristyttämisestä hyveen. On OK, jos firmalla ei ole resursseja kääntäjään tai natiiviin kielentarkastajaan. Mutta se ei riitä perusteluksi sille, että firman suomenkieliset työntekijät vain kirjoittavat firman verkkosivut englanniksi parhaansa ja mukaan ja julkaisevat. Miksi kukaan ei laita tekoälyä tarkistamaan omia kirjoituksiaan englanniksi? Miksi kukaan ei välitä omasta imagostaan?

5. Ravintoloiden lahnatervehdys: kun tulen sisään, ulkomaalainen puhuu englantia eikä edes yritä sanoa ”hei” tai ”päivää”. Lämäytetään vain kostealla lahnalla päin naamaa: ”hi there, how are you doing?” Olen itse tehnyt työtä ja oppinut uuden asuinmaani kielen: miksi muut eivät voi tehdä samaa? Edes tervehtiä yhdellä suomen sanalla ja sitten puhua englantia, jos on pakko? Tästä syyllistän työnantajia, jotka eivät edellytä henkilökunnalta sanankaan oppimista, ja laumasieluisia asiakkaita, jotka hyväksyvät tämän. Itse teeskentelen, etten puhu englantia – ja sitten merkitsen ravintolan mustalle listalleni.

6. Yritysten ryhmäajattelu ja munattomuus: kaikki yritykset käyttävät samoja feikkienglannin sanoja, koska kaikki muut ovat aina näin tehneet, eikä kukaan halua poiketa yleislinjasta – take into use, working life, change negotiations, smooth everyday life, own shares. Se on kuin kultti, josta kukaan ei voi lähteä.

7. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue haluaa pakottaa minut käyttämään englantia suomen sijaan. Kirjaudun Lunna-sovellukseen. Valitsen asiointikieleksi suomen (luonnollisesti). Keskustelen sairaanhoitajan kanssa – joka sitten keskellä keskustelua vaihtaa kielen englanniksi. Joudun muistuttamaan, että valitsin jo asiointikielen. Käyn hammaslääkärissä, ja hyvinvointialue lähettää perään englanninkielisen tekstarin, jossa pyydetään palautetta. Annan palautteen: ”lopettakaa englannin tyrkyttäminen”.

8. Ihmiset sekoittavat kirjoittamisen puhumiseen: porukka vetää jättiherneen nenään, kun kritisoin yritysten kirjoittamaa huonoa englantia. Yleinen vastaus on, että ”suomalaiset eivät uskalla puhua englantia, koska pelkäävät tekevänsä virheitä”. Mutta en kritisoi sitä, miten joku Matti Korhonen tai Laura Virtanen kysyy Manchesterissa tietä kirjastoon. Kritisoin, miten kansainvälistä myyntiä tavoittelevat firmat suhtautuvat omaan myyntitekstiinsä kuin puuhailuun, jolla ei ole mitään väliä.

Ärsyttääkö sinuakin hälläväliä-asenne kirjalliseen viestintään vieraalla kielellä? Kirjassani 101 finglishmiä – eroon tankeroista esittelen 101 tällaista tapausta – oikeista yrityksistä. Signeerattu kappale kotiin postitettuna maksaa 32,90 €. Tilaa kirja täältä.