Savonlinna höttökansainvälistyy

Päättäjät juoksevat kieli pitkällä löysän rahan perässä – ja polttavat sitä turhaan englantiin.

VAROITUS!

TEKSTI KIRJOITETTU KÖKKÖSUOMELLA EIKÄ SITÄ OLE TARKASTANUT SUOMEN KIELEN AMMATTILAINEN.

LUKEMINEN JATKUU LUKIJAN OMALLA VASTUULLA!

Savonlinnassa kaupunkipäättäjät kuvittelevat paikkakunnasta maailman vetonaulan, jossa englannin kieli on elintärkeä selviytymistekijä. Siksi he ovat valmiita uhraamaan suomenkielisen yleissivistyksen englannin alttarilla. Ehkä heitä motivoi turhamaisuus, ehkä aito usko siihen, mitä tekevät.

Kaupunki tiedotti viime viikolla (ja Itä-Savo uutisoi lähes samoilla sanoilla tällä viikolla), että Opetushallitus (OPH) on myöntänyt 40 000 euroa hankerahoitusta, jotta kaupunki voi tuoda lisää englantia päiväkoteihin ja esikouluihin. Aiemmin kaupungissa toimi hanke nimeltä Englanti leikkien, laulaen ja liikkuen, jolloin 3–6-vuotiaat saivat ensikosketuksen englannin kieleen. Tarkoituksena oli aloittaa ”kielirikasteinen varhaiskasvatus”. Uusi hanke, jota OPH nyt rahoittaa, on ilmeisesti nimeltään Englannin kielipolku Savonlinnassa.

Eipä siinä mitään, että opettaja kiertää päiväkoteja laulamassa englanniksi lasten kanssa. Onhan toki hyvä, kun pienet lapset saavat tutustua vieraisiin kieliin jo varhain.

Mutta miksi Savonlinnan tiedotteessa puhutaan monikossa? ”Kielirikasteisuuden tavoitteena on herättää lasten mielenkiinto ja myönteinen asenne kieliä kohtaan.” Sekä vanha että uusi hanke viittaavat nimissään vain englantiin. Miksi siis puhua teennäisesti ”kielirikasteisuudesta”, kun todellisuudessa Savonlinnassa tarkoitetaan englantirikasteisuutta?

Tämä on yleistä Suomessa: puhutaan kielellisestä moninaisuudesta ja kansainvälisyydestä, mutta tosiasiassa tarkoitetaan vain yhtä asiaa – lisää englantia, vähemmän suomea.

Eivätkä Savonlinnan mahtipontiset suunnitelmat pääty päiväkotiin ja esikouluun. Kaupunki tavoittelee jo syksynä 2026 kaksikielistä perusopetusta. Tietenkin tätä perustellaan väljästi kansainvälisyydellä: ”Savonlinna […] profiloituu kansainvälisiä osaajia ja opiskelijoita houkuttelevana kaupunkiseutuna.”

Liuta kysymyksiä Savonlinnan päättäjille:

• Miksi kielirikasteisuus tarkoittaa vain englantia?

• Eivätkö nämä lapset muutenkin opi englantia, kun menevät peruskouluun?

• Mihin Savonlinna tarvitsee kaksikielistä alkuopetusta? Onko kaupunkiin yhtäkkiä muuttanut runsaasti vieraskielisiä lapsia, jotka eivät jostain syystä voi oppia suomea (ei ole)?

• Paljonko englanninkielinen opetus on pois suomenkielisestä perusopetuksesta suomalaisille lapsille?

• Kuinka vakavasti otatte väitteenne siitä, että Savonlinna profiloituu kansainvälisten osaajien houkuttelevana kaupunkina vain siksi, että 3–6-vuotiaat ja myöhemmin ekaluokkalaiset käyvät päiväkotia ja koulua yhä enemmän englanniksi?

• Miksi tämä rahoitetaan niin kierosti, että ensin kunnallisverona rahat kerätään veronmaksajilta ja sitten lähetetään Helsinkiin, josta OPH jakaa hankeavustuksia? Jos tämä olisi niin järkevä investointi, eikö Savonlinnan olisi kannattanut satsata rahat itse suoraan ruohonjuuritasolle?

(Nämä kysymykset olisi muuten voinut esittää Itä-Savon toimittaja sen sijaan, että kopioi kaupungin tiedotteen lehteen melkein sellaisenaan.)

Totuus on, että suomenkielinen opetus suomalaisille lapsille on itseisarvo. Kun saa oppia koulussa omalla äidinkielellään, saa jotain, jota ei voi rahassa mitata. Se on sivistysvaltion peruskallio. Mitkä aineet muuten Savonlinnassa aiotaan heti ensimmäisellä luokalla opettaa englanniksi? Kuka niitä opettaa? Mikä on opettajien englannin taito – ryhtyvätkö suomalaiset opettamaan suomalaisia lapsia englanniksi kansainvälisyyden nimissä?

Toinen totuus on, että maailmassa on enemmän kieliä kuin englanti, johon suomalaiset lapset törmäävät muutenkin. Suomalaiset puhuvat ja kirjoittavat englantia yleensä hyvin (tietyin poikkeuksin). Ongelma ei ole se, etteivät suomalaiset saisi riittävästi kosketusta englantiin, vaan se, etteivät he tajua, milloin tarvitsevat apua kielen hallinnassa. Ongelma on myös se, että suomalaiset eivät puhu riittävästi muitakin suuria kieliä, kuten saksaa, ranskaa, espanjaa ja venäjää.

Oma arvioni on, että Savonlinnan päättäjät kuulivat OPH:n jakavan hankeavustuksia ja keksivät lennosta nämä hankkeet. Ne kestävät muuten vain kaksi vuotta. Sanoisin, että kyse on silkasta ilmaisen rahan haalimisesta.

On hyvä oppia kieliä. On hyvä, että lapset oppivat kieliä. Mutta kieliä on enemmän kuin yksi tai kaksi. Savonlinna puhuu kielirikasteisesta opetuksesta – minä puhuisin mieluummin köyhästä mielikuvituksesta.

Kansainvälisyys ei ole sitä, että suomalainen opettaa toisia suomalaisia englanniksi. Mutta englanti on alttari, jolla savonlinnalaiset päättäjät uhraavat lastensa mahdollista monikielisyyttä ja äidinkielellään hankittua yleissivistystä. Ja kaikki tämä muutaman likaisen OPH:n jakaman kymppitonnin vuoksi. Säälittävää.

Kun kirjoitat englanniksi, haluat varmasti välttyä suomalaisten yleisiltä virheiltä. Niistä kerron kirjassani 101 finglishmiä – eroon tankeroista, joka on nyt myynnissä! Voit ostaa sen myös tarjoushintaan 25 € 101 finglishmiä -kirjakiertueella, joka alkaa huomenna Lappeenrannasta ja jatkuu ensi viikolla Hämeenlinnaan. Kaikki päivämäärät löytyvät täältä.

Piditkö tästä blogikirjoituksesta?Napsauta tästä ja tilaa uudet julkaisut suoraan sähköpostiisi.